Viitala pääsi Korkeasaaresta eroon ja ansaitsee runokokoelman

13.1.2020

Akseli Viitala (oik.) pääsi vihdoin Korkeasaaresta eroon. Kuva: Asko Niemi.
Akseli Viitala (oik.) pääsi vihdoin Korkeasaaresta eroon. Kuva: Asko Niemi.
Jännitysillan ykköshahmot: Pälkäneen liikuntasihteeri Petri Ketola valitsi parhaiksi pelaajiksi Akseli Viitalan (vas.) ja Aapo Kolhisen. Kuva: Asko Niemi.
Jännitysillan ykköshahmot: Pälkäneen liikuntasihteeri Petri Ketola valitsi parhaiksi pelaajiksi Akseli Viitalan (vas.) ja Aapo Kolhisen. Kuva: Asko Niemi.

12.1. Lukko-Vilppulan Tähti 3–2 (22–25, 22–25, 25–11, 25–17, 15–12)

Hyvät hyssykät – Kostia Areenassa tapahtui kummia tammikuisesta kaamoksesta huolimatta.

Katsojat ponkaisivat pystyyn kuin katapultista, kun Luja-Lukon kakkossarjajoukkue sai ottelupallon vaikeuksien täyttämän kamppailun kruunuksi.

Eikä tämä reaktio tullut edes kuuluttaja Mikko Heinämäen kehotuksesta, vaan täysin spontaanisti.

Mutta huikea draama ei päättynyt vielä tähänkään, vaikka Lukko johti viidettä erää jo 14–9.

Ilahduttavan runsaslukuinen yleisö (74) sai ilmaista sunnuntailiikuntaa peräti neljän pallon ajan.

Tutun sisukas Vilppulan Tähti nousi vielä kerran kanveesista ja hivuttautui jo kahden pisteen päähän, kunnes kapteeni Ville Järnvall päästi pälkäneläisjoukkueen pitkästä piinasta ja lopetti katsojien jumppatuokion.

Vaikka alku oli vaikea, Lukko näytti luontonsa ja nousi kahden tappioerän takaa kuudenteen peräkkäiseen kotivoittoon.

Kostia Areena on edelleen valloittamaton linnake kaikille kakkossarjavierailijoille.

Illan huojentunein pelaaja oli ilman muuta Akseli Runopoika-Viitala. Hakkuri on hakenut itseänsä jonkin aikaa ja käynyt välillä melkein Näsijärven pohjalla, mutta nyt pallo sai taas kyytiä vanhojen hyvien aikojen malliin.

Niinpä Pälkäneen liikuntasihteeri Petri Ketola palkitsi Viitalan aiheesta kotijoukkueen parhaana pelurina. Ketola seurasi peliä Lukon kutsuvieraana.

Viitala palkittiin Uotilan Leipomon maukkaalla limppupaketilla ja Panaman aina yhtä kiehtovalla lahjakortilla. Kiihkeätä sykettä ei pysty vastustamaan millään.

– En tiedä, mitä sanoisin. Olen nähnyt unta näistä limpuista ja siivistä, mutta palkinto on tuntunut pelkältä haaveelta. Varsinkin, kun raadissa ei ole ollut ketään tuttuja, Viitala herkistyi.

Harmi, kun valintaan ei osattu varautua etukäteen. Muuten Lukko olisi lisännyt palkintoihin vielä Suomi 100 runoa -teoksen. Viitala olisi päässyt nautiskelemaan upeasta kokoelmasta vaikka kynttilän valossa.

Kuten kaikki tietävät, Piia Pälän kirjoittamat runot ovat sielukkaita, väkeviä, koruttomia, pohtivia, älykkäitä, moniulotteisia, ajattomia, minimalistisia ja jopa mystisiä.

Ihan niin kuin Viitala lentopallokentällä.

Lukon kulttisentteri Ville Matsu-Mattila lupasi, että hän hankkii teoksen varustekassiinsa ja luovuttaa sen sopivan hetken tullen Lukon omalle Runopojalle.

Viikonloppu oli Viitalalle poikkeuksellisen tapahtumarikas. Hieno Tähti-peli kruunasi kaiken.

– Harteilla on ollut ainakin kolme eläintarhaa. Onneksi pääsin nyt Korkeasaaresta eroon, Viitala huokaisi Panaman pehmeällä sohvalla.

Toki urakkaa riittää vielä, sillä Viitala kantaa mukanaan myös Henry Doorleyn eläintarhaa ja Kolmårdenin eläinpuistoa.

Omahassa sijaitsevaa Henry Doorleyta pidetään maailman parhaan eläintarhana. Norrköpingin lähistölle rakennettu Kolmården on monille suomalaisille tuttu matkailukohde.

Sunnuntain perusteella Viitala voi ravistella nämä Kaivannon kanavaan vielä kevään mittaan.

Siinä tapauksessa Malm Areenan prameassa saunassa iloitaan muustakin kuin senttereiden nakujuoksuista.

Viitalan viikonloppuun mahtui myös pari valitettavaa tapahtumaa. Kaksi Salpiksen pelaajaa muljautti nilkkansa lyhyen ajan sisään pudottuaan Lukko-hakkurin muhkean jalkapöydän päälle.

– Olen todella pahoillani näistä, Viitala tuumi.