Lukko-Nurmon Jymy 3–1 (22–25, 25–23, 34–32, 25–22)

Harmi, kun Luja-Lukon intohimoiset kannattajat ja muut sydänystävät eivät päässeet sunnuntaina pramean Kostia Areenan lehtereille.

Lukko ja Nurmon Jymy tarjosivat näet Pälkäneen lentopallohistorian upeimman kamppailun.

Edes jännityselokuvien kiistaton mestari Alfred Hitchcock ei olisi pystynyt loihtimaan huikeampaa käsikirjoitusta.

Onneksi tapahtumat välittyivät Lukon seuraajille sentään livestriimin kautta. Näin ottelun kiihkeydestä välittyi edes häivähdys Ihariin, Ylöjärvelle ja Joensuuhun asti.

Mutta vain häivähdys.

Sunnuntai-iltapäivä palautti elävästi mieleen Lukon pitkäaikaisen kotisalin Paelkaene Gardenin ikimuistoiset perjantai-illat.

Silloin päätykatsomossa oli tunnelmaa, kun Aitoon sanasepot saapuivat paikalle iloliemipullo povitaskussa ja kun Hauhon rouvat asettuivat näyttämön toiselle reunalle parhaisiinsa pynttäytyneenä.

Silloin Pentti Casanova-Nieminen ja kumppanit tiesivät edesmenneen Kostian Kievarin jälkipelien tasokkuuden. Sen jälkeen käsi kävi kentällä ja kieli lauloi baaritiskillä.

Nyt kaikki huomio keskittyi luonnostaan kentälle.

Siellä riitti nähtävää namujenkin edestä. Lukon ja Jymyn pelaajat löivät koko kroppansa ja sielunsa peliin. Kummallakaan puolella verkkoa ei annettu tuumaakaan periksi. Toki sekaan mahtui hämmästyttäviä virheitäkin, mutta nämä menivät pitkälti hurjan latauksen piikkiin. Tunne ajoi välillä järjen ohi.

Lukko pelasi ihailtavan kylmäpäisesti erien ratkaisuhetket. Kun pallo piti tappaa tiukassa paikassa, se tapettiin. Kun vastustajan syöttö piti nostaa passarin hyppysiin, se nostettiin vapisematta.

Vaikka Jymyltä löytyy huomattavasti enemmän kokemusta ykkössarjakarkeloista, tämä ei näkynyt mitenkään kentällä.

Kaikesta näki, että edellisviikonlopun NaPa-voitto on kasvattanut Lukon kakkossarjamiesten rintakarvoja vähintään kolmella sentillä.

Tämä tuli esiin varsinkin kolmannen erän lopussa, kun pelaajista otettiin mittaa toden teolla. Mikäli matkassa olisi ollut yksikin marjanpoimija, kotijoukkue olisi saateltu suoraan kotiin ja passitettu Syrjänharjuun hikoilemaan maanantaiaamuna klo 7.00.

Tämä ei sopinut ollenkaan varsinkaan Jere Ovipoika-Puolakalle eikä Reko Röpötti-Käenniemelle.

Hitchcockin hyytävimpien elokuvien käsikirjoitukset siirrettiin Kostia Areenan varastoon, kun ratkaisu syntyi vasta yhdennestätoista eräpallosta. Näistä neljä oli Jymyllä ja seitsemän Lukolla.

Puolakka uhmasi kaikkia ohjeita passaamalla ratkaisupallon sentteri Miko Tumppukäsi-Köykälle. Velmu passari tiesi, että epäonnistuminen olisi tiennyt muilutusta läheisessä metsässä. Onnistuminen nosti hänet Sydän-Hämeen Lehden otsikkoon ja kenties kansikuvaankin.

Molemmat joukkueet kaivoivat hihastaan yhden liigakortin – Jymy Kokkolan Tiikerien Arttu Tupelin ja Lukko Akaa-Volleyn Aatu Pölläsen.

Tilastojen valossa Tupeli vei tämän taiston, mutta käytännössä totuus oli toinen. Pöllänen näytti vahvuutensa erien ratkaisuhetkillä ja teki kovaa jälkeä varsinkin syöttöviivan takaa.

Ratkaisevin lenkki oli kuitenkin Ville Järnvall. Lukon kapteenille osui jo toinen härkäpäivä vuodenvaiheen jälkeen. Savonlinnassa syntyi 38 pistettä, nyt 36. Jymyltä ei löytynyt vastaavaa hevosta.

Vastaanotto oli taas Lukon voiton kivijalka. Kolmikko Järnvall-Tomi Perkiö-Vili Help teki vain kolme virhettä pitkän kamppailun aikana.

Paine siirtyi usein verkon toiselle puolelle Perkiön ja Pölläsen syöttövuorojen aikana. Kaksikon hyppysyötöt pysyivät hyvin ruudussa koko kamppailun ajan.

– Hieno voitto. Erityisen hyvää oli tiukkojen paikkojen kylmäpäinen ja rauhallisen kova pelaaminen, Lukon luotsi Heikki Hemuli-Kosonen summasi.