Napapiirin Palloketut-Lukko 3–2 (16–25, 25–18, 26–24, 21–25, 15–13)

Luja-Lukon sentteri Tuomas Tikkipokka-Lehtilä oli koko viime viikon tohkeissaan.

Sympaattinen keskitolppa odotti lauantaista Rovaniemen matkaa kuin pikkupoika joulupukkia.

– Joopa joo. Kaveri aikoo harjata koko porukan rahat pitkän junamatkan aikana. Onneksi minulla on töitä, mutta surettaa jo valmiiksi muiden puolesta, Lukon passari Jere Puolakka heitti.

Lehtilän poskille ilmestyi terve puna Puolakan painavan puheenvuoron jälkeen.

Pälkäneläispelaajat ovat oppineet Lehtilän ylivertaiset kortinpeluutaidot pitkien bussimatkojen aikana. Kun pakka kaivetaan esiin, äitien unelmavävy muuttuu silmänräpäyksessä ahnaaksi saalistajaksi.

Niinpä korttipöytään piti sopia kattosumma heti syksyllä. Seteleitä ei sallita ollenkaan, vaikka sellaisia sattuisi olemaan jonkun lompsassa.

Yleensä tätä pelkoa ei ole.

Kaiken tämän jälkeen Tampereen rautatieasemalla koettiin iso yllätys varhain lauantaiaamuna, kun Lehtilä sai sanottua asiansa pitkän odottelun jälkeen.

– Tikkipokka ei innosta tällä kertaa ihan hirveästi. Sen sijaan haluaisin nähdä Petteri Punakuonon, Lehtilä paljasti.

Vaikka Lukon joukkueesta löytyy suupaltteja vähän liikaakin, kukaan ei sanonut sanaakaan ainakaan kymmeneen sekuntiin.

Puolakka rohkaisi lopulta mielensä.

– Kuule Tumppi. Taitaa olla niin, että Petteri kerää nyt voimia tulevan joulun kovaa urakkaa varten. Sitä paitsi meidän aikataulu on aika kiireinen. Rautatieasemalta pitää mennä taksilla hallille, että ehdimme vähän lämmitelläkin, Puolakka muistutti.

Kommentti masensi ilmiselvästi Lehtilää, koska hän oli haaveillut kesästä lähtien koko kansan tunteman Petterin tapaamisesta. Tämän punakuonoisen poron, joka ehtii viedä joulupukin käsittämättömän useiden lasten luokse jouluaattona.

– Petteri toi pukin meillekin viime jouluna, mutta tämä jäi minulta näkemättä. Piti keskittyä pukin tuomien pakettien avaamiseen olohuoneen lattialla, toinen Lukko-tolppa Reko Käenniemi lohdutteli virkaveljeänsä.

Lehtilä kokosi itsensä urheasti karun pettymyksen jälkeen ja haki lohtua korttiringistä.

– Taisi ottaa aika koville, Puolakka heitti.

Normaalisti etelästä saapuvat joukkueet vetoavat hyvin usein bussijalkoihin saapuessaan Napapiirin Pallokettujen vieraaksi. Pälkäneläiset päättivät jo etukäteen, ettei pitkästä matkasta haeta tekosyytä nihkeälle startille. Ei, vaikka joukkue asteli Keltakankaan liikuntahalliin suoraan seitsemän tunnin junakökötyksen jälkeen.

Siihen nähden avauserä oli suorastaan häikäisevä – Lukko kurmuutti kovana kotijoukkueena tunnettua NaPaa 25–16.

Rovaniemeläisjoukkue oli voittanut kolme edellistä kotiotteluansa ja pehmittänyt tämän jakson aikana muun muassa Rantaperkiön Iskun.

Lukko taisteli NaPan kanssa tasapäisesti koko ajan ja taipui lopulta vasta viidennessä erässä – ja silloinkin vain kahdella pisteellä.

Liigassakin luotsannut NaPa-koutsi Jukka Mäkihannu antoi vilpittömän tunnustuksen Lukon tiukalle vastarinnalle.

– Lukko pani meidät ahtaalle. Vastustaja tuli kerta toisensa jälkeen rinnalle, kun päästiin niskan päälle, Mäkihannu kehui Pohjois-Suomen valtalehdessä Lapin Kansassa.

Lentopallomyönteistä julkaisua on tituleerattu osuvasti Poronhoitoalueen Kiilaksi. Kun jutun teki vielä Soulin olympiakävijä (1988) Jaarli Pirkkiö, jokaista sanaa pitää kunnioittaa ja kumartaa.

Pirkkiö sijoittui silloin painonnoston 75-kiloisten sarjassa komeasti 12. sijalle ja tuntee myös lentopallon olemuksen erinomaisesti.

Ykkössarjassa debytoiva Lukko pelasi jo viidennen viisieräisen ottelun ja hävisi tämänkin kamppailun. Tämä todistaa kiistattomasti kaksi asiaa – pälkäneläisjoukkue pystyy haastamaan tasapäisesti monet Suomen toiseksi korkeimman sarjan joukkueista, mutta oppirahat pitää maksaa tässäkin tapauksessa.

Juonikas Puolakka palkittiin Lukon parhaana. Verneri Halttula pelasi kauden parhaan hakkuripelinsä. Laituri Tomi Perkiö paukutti kentän korkeimman pistemäärän (23).