Luja-Lukon johto on rakentanut tulevan kauden ykkössarjajoukkuetta realiteetit huomioiden.

Ryhmää piti koota sillä ajatuksella, että tietyt kaverit saattavat vaihtaa maisemaa kesän aikaa.

Ja niinhän siinä lopulta kävikin – Perungan Pojat pestasi monivuotisen luottolaiturin Tomi Perkiön.

Toisaalta pälkäneläiset ottivat Vili-Valtteri Helpin ratkaisun ilolla vastaan. Nuorten maajoukkuelibero päätti keskittyä pelkästään Lukon peleihin ainakin tulevalla kaudella.

Kun ulkopuolinen kiinnostus on kasvanut, Jaakko Ollikaisen kaltaiset uurastajat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan.

Ollikainen liittyi Lukon vahvuuteen jo 2010-luvun loppupuolella. Kangasalalaisen laiturin potentiaali huomattiin jo silloin, mutta kiusalliset polvivaivat ovat hidastaneet tuntuvasti hänen nousuansa seuraavalle tasolle.

Nyt jalat ovat taas kunnossa ja mieli kirkkaana. 21-vuotias ja 187-senttinen opiskelija on valmis hyppäämään joko laiturin tai liberon tontille. Moniosaaja on Lukon entisen apuvalmentajan Juha Kanuuna-Ollikaisen poika. Lyönnit eivät ole vielä ihan yhtä tulisia, mutta hihaosaamista löytyy senkin edestä.

Ollikainen käy Kostialla Lahdesta asti. Näin ajamista kertyy noin 200 kilometriä per harjoituskerta. Tämä kertoo osaltaan nuoren miehen poltteesta ykkössarjaympyröihin.

Ollikaisesta tuli Lukon yhdeksäs sopimuspelaaja.

Lukon nettitoimitus otti miehen tentattavaksi, kun nimet oli saatu papereihin.

1) Mikä sai sinut jatkamaan Pälkäneellä?

– Pidän joukkueen yhteishengestä.

2) Mitä viime kaudesta jäi päällimmäisenä mieleen?

– Erityisesti itselle yllätyksenä tulleet onnistumiset liberon tontilla.

3) Minkälaisilta tulevan kauden näkymät vaikuttavat?

– Lupaavilta.

4) Mikä on parasta Pälkäneen toiminnassa?

– Valmennustiimin ja pelaajien läheinen yhteistyö.

5) Kuljet Lahdesta asti – kuinka raskasta se on?

– Ajoittain erittäin raskasta. Kun on treenipäivä, koulun jälkeen ei jää aikaa opiskelutehtäville eikä vapaa-ajalle.

6) Olet pelannut sekä yleispelaajan että liberon tontilla – kumpi paikka kiehtoo enemmän?

– Rehellisesti sanottuna yleispelaajan rooli. Hyökkääminen ja jo pelkkä hyppääminen tuntuvat erittäin vapauttavilta monta vuotta kestäneiden jalkavammojen jälkeen.

7) Mitä odotat itseltäsi?

– Omat odotukset eivät liity mihinkään saavutuksiin, vaan kehittymiseen.