Kuvaukseen vaikka väkisin!

1.11. Lukko-Vilppulan Tähti 3–0 (25–17, 25–17, 25–12)

Luja-Lukon valmentajalegenda Petri Hildén ei osannut kuvitellakaan, miten paljon kulttijoukkueen pelaajat nauttivat julkisuudesta.

Kun Hildén mainitsi perjantai-illan valokuvauksesta, koko poppoo syöksyi Paelkaene Gardeniin.

– Täytyy varmaan pyytää Sydän-Hämeen Lehteä paikalle myöhemminkin, kun vaikutus on näin suuri, Hildén heitti.

Jos sama toistuu, seuraavalla kerralla pälkäneläisten pitää varata lisätuoleja vaihtopelaajia varten. Penkki oli jo nyt aivan täynnä.

Pitihän se arvata, että myös Kimmo Letku-Lehtelä raahautuu paikalle. Harjoituksissa muljahtanut nilkka ei kestä vielä kunnolla kävelemistä, mutta hän ei halunnut jäädä valokuvasta pois mistään hinnasta.

– Tule nyt sitten tänne, mutta kokoonpanossa ei ole enää tilaa. Pöytäkirjassa on jo 12 nimeä, Hildén tuumi ja passitti keskitolpan katsomon puolelle.

Eikä tässä kaikki – valokuvauksesta oli kiirinyt tietoa pitkin Pirkanmaata. Ja hiukan pidemmällekin.

Tukholmassa työskentelevä Ville Hyper-Mattila oli jo järjestämässä pikavisiittiä Gardeniin, mutta loppujen lopuksi Huutijärven Ihmemies tuli järkiinsä joukkueenjohtaja Jari Pommittaja-Perkiön rauhoittelun jälkeen.

– Sinusta on iso kasa kuvia Sydärin toimituksessa, Perkiö toppuutteli.

– Onko niitä varmasti riittävästi, että naama pysyy kaikkien muistissa, Mattila uteli.

– On on... Eikä tuonnäköistä kaveria unohdeta hetkessä, Perkiö vakuutti.

– No, jääkööt sitten tämä kuvaus väliin, Mattila päätti.

Soitto tuli myös Mäyrävuoren Casanovalta Pentti Niemiseltä. Eläkeikää lähentelevä viiksivallu hämmästeli, miksi hänen saama julkisuus on vähentynyt tuntuvasti tämän syksyn mittaan.

– Kuules nyt Casanova, siihen on hyvin yksinkertainen selitys. Hauhon rouvat ovat keksineet perjantai-illoiksi parempaa tekemistä. Ja nuoremmat naiset katselevat nyt ihan muita kavereita, Perkiö selitti.

– Ai niinkö... No, sitten minun pitää skarpata toden teolla, Nieminen suunnitteli.

Iltapäivällä tuli yhteydenotto myös Petri Passilalta.

Ai keneltä Passilalta?

Hyvä kysymys, sillä Uskilan Pavarotti on tuntematon suuruus nykypelaajille. Eikä häntä ole nähty vuosikausiin Kostian KIevarissakaan.

Muut pohtivat Gardenin kopissa, onko kukaan nähnyt Passilan koskaan pelaavan. Kaikki muut pyörittelivät päätänsä paitsi Hildén.

– On se käynyt pari kertaa meidän biitsillä, mutta en viitsi kommentoida sen kummemmin esityksiä, Hildén vaikeni kohteliaisuussyistä.

Niin – Passila olisi halunnut mukaan joukkuekuvaan, mutta hänelle ei tahdottu keksiä millään mitään roolia.

– Nyt välähti. Tehdään hänestä Heinosen Pasin kengänkiillottaja, Iharin Nallekarhu Asko Niemi ehdotti.

Vaikka joukkue on täynnä kuuluisuuksia, Heinonen on ryhmän ainoa liigapelaaja. Hän oli taannoin Isku-Veikkojen matkassa Savonlinnassa ja sai tililleen pääsarjaottelun.

Heinosen puolustukseksi pitää sanoa, ettei hän ole leveillyt saavutuksellaan ainakaan Pälkäneellä. Sen sijaan hän antaa pallolle hurjaa kyytiä.

Vilppulan Tähden junioreita kävi melkein sääliksi, kun Heinosen ja toisen ruoskan Krister Hentilän käsi kävi. Valmentaja Rauli Salmijärven onneksi pojille tuli korkeintaan henkisiä traumoja.

Lukon napero Jani Sokka pääsi debytoimaan kotiyleisön edessä. Jännityksestä vapissut tulokas päätti toisen erän syöttövirheeseen.

Pikku-Sokkaa voidaan lohduttaa kuitenkin sillä, ettei pallo osunut alapaulaan. Kuten Mattilalla taannoin. Muistatte varmaan.