Veripää koki kovia - kausi ohi!

9.2. Vilppulan Tähti-Lukko 0–3 (13–25, 21–25, 23–25)

Luja-Lukko haki Mäntästä tyylikkään vierasvoiton, mutta silti joukkue palasi kotiin mieli maassa.

Pälkäneläisten päivä meni pilalle kolmossarjakamppailun loppuhetkillä, kun runkopelaaja Joni Veripään nilkka muljahti pahannäköisesti.

Veripää putosi verkolla vastustajan jalan päälle kohtalokkain seurauksin.

– En ole kokenut vastaavaa kipua koskaan aiemmin, Veripää kuvaili.

Tuskaisen laitahyökkääjän kotimatka venyi pitkäksi, koska hänen piti käydä Mäntässä ensiavussa ja perään Tampereen Acutassa.

Veripään harmiksi joukkuekaveri Ville Mattila ei ollut silloin paikalla. Professori Takalukko olisi pystynyt nopeuttamaan käyntiä merkittävästi.

Kuvauksien jälkeinen diagnoosi oli armoton: nivelsidevamma.

– Onneksi ei sentään murtumaa, mutta nyt pitää kulkea keppien kanssa. Juoksuaskeleita ei saa ottaa 4–6 viikkoon, Veripää raportoi.

Todennäköisesti tämän kauden sarjapelit on pelattu.

– Juuri laskeskelin, että hyvässä lykyssä voisin ehtiä vikaan otteluun. Mutta sen varaan ei parane laskea mitään.

Jalkaa jomotti melkoisesti vielä tapaturman jälkeisenä päivänä.

Veripään loukkaantuminen oli puhdasta epäonnea. Siinä ei ollut mitään yhteistä Lukon edelliseen tapaturmaan, kun Joni Sokka innostui saunomaan hiukan liikaa.

Käteen tuli veneluun murtuma, kun Sokka kompastui suihkussa tiukkojen löylyjen jälkeen.

– Näköjään näille junioreille ei parane antaa muuta saunajuomaa kuin vihreätä smurffilimsaa,  Professori Takalukko totesi.

Veripään loukkaantuminen on Lukolle paha takaisku. Monipuolista kaveria voi peluuttaa tarvittaessa millä tontilla tahansa. Taannoin hän hoiteli kylmiltään keskiseisojan paikkaa.

– Se tontti ei vaadi paljon, kun meikäläinenkin pystyi hoitamaan sitä, Veripää virnuili hiljattain.

Olisittepa nähneet siinä vaiheessa Iharin Nallekarhun Asko Niemen, Velton Letkukäden Kimmo Lehtelän ja Lammin Herttuan Reko Käenniemen ilmeet.

Niin – keskiseisojia kaikki.